tiistai 29. maaliskuuta 2011

Paras Kahvikakku



Olen saanut tämän reseptin äidiltäni. Hän on kopsannut sen joskus jostain naistenlehdestä, joskus.

Sittemmin se osoittautui  Sara la Fountainin reseptiksi. Joka näemmä löytyy myös hänen blogistaan joulukakkureseptinä. JA näköjään muruseos on tuplattu siinä sekä lisätty kardemummaa.
No, hän on ilmeisesti tuunannu reseptiä.

http://saralafountain.com/food/recipe-christmas-coffee-cake/

Tämä on sellanen kahvikakkuresepti, johon palaan aina uudelleen. Kakku on todella iso, joten paistamisessa käytettävän vuoan pitää olla vedoltaan sellanen kakslitranen. Resepti näyttää löytyvän muidenkin bloggareiden blogeista variaatioineen päivineen.

Tämän kakun ehdoton suola on suola, vanilija-aromi, muscovadosokeri ja tiraus kanelia.

Käytin jauhoina spelttijauhoja. Lopputulos on koostumukseltaan rouhea, tumma ja robusti.
Aika matalaksi jäi, noi spelttijauhot on varmaan aika raskaita. Murotaikina näytää menneen aika pohjalle.
Kannattaa tehdä vaan tavallisilla vehnäjauhoilla.



Kakkutaikina:

200g voita
3 dl sokeria
3 munaa
2 tl vanilija-aromia
2 1/2 dl kermaviiliä
5 1/2 dl vehnäjauoja
2 tl leivnjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa


Vaahdota voi ja sokeri
Lisää munat yksitellen voimakkaasti sekoittaen
Lisää vanilija, kermaviili ja sekoita
Sekoita yhteen jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola
Yhdistä jauhot voisokeri/muna/kermaviiliseokseen.

Valmista seuraavaksi murotaikina:

Murotaikina:

1 1/2 dl tummaa muscovadosokeria
1 dl jauhoja
2 tl kanelia
ripaus suolaa
3 rkl voita

Kuorrutus:

2 dl tomusokeria
1 dl vaahterasiirappia

Vaahdota voi ja sokeri
Lisää munat yksitellen voimakkasti vatkaten
Lisää vanilija, kermaviili ja sekoita hyvin
Sekoita jauhot,leivijauhot, ruokasooda ja suola
Lisää jauhoseos taikinaan.

Valmista murotaikina, nypi aineet yhteen.

Täytä voideltu irtopohjavuoka puolilleen ensin varsinaisella taikinalla ja ripottele puolet murotaikinasta päälle.

Lisää loput taikinasta ja ripottele loput muruseoksesta päälle.


Paista 180- astetta  45 min-1 h

Kun kakku on jäähtynyt, kuorruta se tomusokeri/siirappi seoksella.



maanantai 28. maaliskuuta 2011

Täytetyt lantut - Räätiköi



Paikallisessa Sanomassa on ollut usein himskutin hyviä reseptejä. Syykin löytyi.

Täytyy kehua noita Kotimaiset Kasvikset ry:n sivuja: kehu, kehu.

Tuli melkein reseptiähky, kun kahlasin niitä läpi.

Yleensä olen täytellyt kesäkurpitsaa, paprikaa, omenoita, avokadoja, herkkusieniä ja peruni tietty.
Muistan kerran Kreikassa syöneeni  sellasia isoja täytettyjä perunoita, joihin oli tungettu kaniininlihasörsseliä. Reikä oli kairattu kuin omenaporalla perunaan pituussunnassa eli siinä meni sellanen tunneli, johon oli tungettu lihaa. Ei paha.



goodness gracious


Täytetyt lantut:

Katso ohje täältä

Sen verran vielä että,  rasvasta ei puhuta ohjeessa mitään. Laitoin vähän öljyä tohon täytteeseen paistaessani sitä, koska pekoni oli aika rasvatonta.

Alle euron lanttu - Vauuu!!!


Paistoin siihen kylkeen porsaankyljykset, jotka muhitin uunissa erittäin kypsiksi.

Joulunen olo tuli syödessä, varmaan ton lantun, sinapin ja possun syytä.

- No, jouluhan nyt vielä melkein on, jos ulos kattoo.






sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Sitruunamarenkitorttu -Sitruunaunelma


Resepti peräisin  Ihanat Anni Helena Klassikot kirjasta


Tämä on tosi hieno torttu. Eikä edes kovin työläs tehdä.
Kirpssakka sitruuna yhdessä makean marengin kanssa yhdistettynä
tollaseen "pie" -tyyppiseen ohueeseen pohjaan. Tässäpä vasta hyvä pääsiäisresepti !

Pohja:

2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
100g margariinia
 2 rkl vettä
Täyte:

3 dl vettä
1 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
25g margariinia
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
3 keltuaista

Marenki:
3 valkuaista
6 rkl sokeria


Sekoita keskenään vehnäjauhot, sokeri sekä pehmeä margariini. Lisää vesi. Painele taikina matalan, mielummin irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 225-asteessa uunin alaosassa 15 min.

Sekoita täytteen aineet keskenään. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan hyvin sekoittaen.

Kaada kiisseli tortun syvennykseen.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri. Jatka vatkaamista vielä hetki.

Levitä tai pursota marenki täytteen päälle.

Pane torttu uudelleen uuniin n. 5 minuutiksi eli kunnes marenki on saanut kauniin värin. Ja sitten ollaan niin tarkkana, niin tarkkana, ettei kärähdä.

Torttu sopii myös jälkiruuaksi.

Olen joskus tehnyt näitä myös sellasina pieninä leivoksina ja käyttänyt semmosia alumiinisia kertakäyttövuokia paistamisessa.

se oli hiinä ja hiinä ettei menny yli ton marengin kanssa



Aurinko paistaa ja lunta sataa... taitaa tulla kevät? Ei sitte tullu kuiteskaa.

Kotijuusto


Perinteisiä kotijuustoja valmistetaan muutamalla eri tavalla. Juoksuttimella herotettua kotjuustoa en ole vielä valmistanut. En jostain kumman syystä pidä sen natisevasta olemuksesta ja kitalakituntumasta.

Kotijuustot joita olen väsännyt perustuvat maidon hapattamiseen piimällä.
Piimän voi myös korvata parilla purkilla kermaviiliä tätäkin olen kokeillut. Toimii.
Sitten mulla on yksi intialainen juustoresepti, jossa maito herotetaan pelkällä sitruunalla (Palak Paneer juusto).
Herottamiseen voi varmaan käyttää jotain kotimaistakin hapanta hedelmä/kasvisperäistä raaka-ainetta.

Tää juustonteko on aika mystistä hommaa, siihen näyttää vaikuttavan näköjään asiat ilmanpaineesta keittäjän tahtotilaan puhumattakaan planeettojen asennosta ja maidon lypsyajasta.....
mutta ei nyt mystifioida liikaa, sillä ennen kaikkea se on haastavaa  ja lopputulos palkitsevaa.

Tällä kertaa valmistusmetodini oli erilainen kuin viimeksi ja maitoa on puolet enemmän. Toinen maitolitra on valmistettu maitojauheesta.
 Joka kerta massa käyttäytyy eritavalla ja lopputulos on erilainen. Tällä kertaa tuli todella hienojakoista ja pehmeää juustoa ja suolan määräkin oli kohillaan.

1 l punaista maitoa
2 dl maitojauhetta
8 dl vettä
1 l asidofiluspiimää
3 munaa
suolaa valmiiseen juustomassaan

Kaikkien aineiden pitää olla ehdottomasti huoneenlämpöisiä.

Sekoita ensin isossa kattilassa vesi ja maitojauhe, niin että maitojauhe on liuennut.
Lisää 1 l punaista maitoa.
Sekoita munat ja piimä sekaisin ja lisää kattilaan maitoseokseen.



Laita kattila levylle ja lämpö ykköselle. Anna lämmetä jonkin aikaa.

Ala nostamaan lämpöä vähitellen ensin kakkoselle sitten kolmoselle, välillä sekoitellen.



Juustomassa alkaa pikkuhiljaa erottumaan.

Kun massa on herottunut, nosta kattila pois levyltä ja nosta massa reikäkauhalla sideharsolla vuorattuun siivilään.






Täyden kuun juustoa, hyvää tuli!

Suolaa massa ja sekoita lusikalla.
Tässä vaiheessa voi juuston myös halutessaan maustaa esim. valkosipulilla ja/tai yrteillä.

Käännä sideharso reunoilta päälle ja paina kevyesti.

Anna valua ja jäähtyä.

Kumoa lautaselle, peitä kelmulla ja siirrä  jääkaappiin.


 Kannattaa syödä vasta seuraavana päivänä, jotta maut ehtii tekeytymään.

Sopii syötäväksi lisukkeena ruuan kanssa (punajuurisallaatti) , leivän päällä tai hillojen sekä marjojen kanssa.
Anoppi pruukaa laittaa juuston seuraksi lautaselle vihreitä viinirypäleitä.

Voisin kuvitella että tätä juustoa voisi käyttää ricotta-juuston tapaan esim raviolien täytteenä, koska se on hyvin saman tyylistä.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Papusoppa


Arvakkas mitä tämä on ?

Jos arvasit oikein, niin saat kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.


Se on SAVUSTETTUA sianpotkaa.

Ja siitä valmistin papusoppaa Papuska merkkisistä Luomu Ruokaherneistä.
Pakkaaja Tukkura OY. Naantali. Siellä Aurinkoinen paistaa, Armon Laaksossa.

Mutta kenen kasvattamia herneet ovat? Se jäljitettävyys, se jäljitettävyys.... 
Se on päivän sana.

Eikö olisi vielä tärkeämpää tietää kuka herneet on kasvattanut kuin pakannut ?

Kun kokkikolmonen ravintolassaan/kotikeittiössään keittelee luomuhernekeittoaan, voiko hän olla aivan varma, että herneet ovat luomua vai sittenkin lumetta.

Kyllä se Hans Välimäki tietää mistä puhuu (Kauppalehti 14.3.2011 kolumni)

No anyway kuiteski,

Perinteinen hernekeitto:

500 g kuivattuja herneitä (paoi sanota tääl päi)
3 litraa vettä
1 keskikokone sipula (ja vähän porkkanaa)
800 g sianlihaa
suolaa, salt

Herneet liotetaan 3 litrassa vettä yön yli.
Seuraavana päivänä vaihdetaan uusi vesi, lisätään herneet, liha ja sipuli.
Anna kiehua 1-2 tuntia. ( pienemmällä muhituksella kauemminkin 3h)
Jos käytät kypsää lihaa lisää se vasta n. puoli tuntia ennen valmistumista (palvilihaa tai säilykelihaa)
Mausta valmis keitto suolalla.


Pakko sitä oli maistaa vähän ruisleivän päälläkin, namia

Laitoin pari porkkanaakin herneiden mukaan kiehumaan, ne antaa vähän väriä ja tekstuuria.

Pilkoin tota savulihaa kuutioiksi ja laitoin joukkoon ihan lopuksi

No okei, ja vähän maustepippuria.
Se nyt vaan on niin vaikeeta pitää sormiaan irti noista maustepurkeista...


Ja seuraavana päivänä :  Muumi ja pyrstöyskä



Tällä viattoman näköisellä sopalla on myrkytetty mm. naapurimaan kruunupää

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Ei maksa vaivaa tai sitten vaivaa - maksapihvit

Sisäelimet eivät taida olla muodissa. Monilla on jonkunmoinen kammo esim. maksaa kohtaan.  Tämä voi johtua siitä, että on vaikkapa kokenut jonkinmoisen traumaattisen kokemuksen lapsuudessaan. On pakotettu syömään lautanen tyhjäksi tai ruuanvalmistus on ollut täysin epäonnistunut, niin että hienot raaka-aineet on pilattu ja suutuntuma on ollut huono. Suomalaisissa istuu tiukassa sellainen käsitys, että ruuan pitää olla täysin kypsää. Uskoisin että mm. ruuan säilyvyydellä on ollut tekemistä tämän asian kanssa. 
Inhokkikategoriaan on kuulunut perinteisesti kouluruokaloiden tilliliha. Kuitenkin upea ruoka, joka parhaimmillaan on aivan gourmet tasoa.
Sitten on päinvastaisiakin poikkeuksia. On sellainen koulujen kalaruoka, jota muistellaan suurella tunteella ja lämmöllä. Pakasteseistä tehty kalavuoka. Vuuassa oli juustokuorrutus ja mantelilastuja pinnassa.(siis mahtoiko olla mantelilastuja, vai onko aika kullannut muistot?) Aah! Muistan itsekin että se oli aivan lempparikamaa kouluaikoina.

Mutta takaisin maksaan. Eräs tuttavani kertoi minulle kerran, että kun hänen miehensä on työreissussa, hän ostaa itselleen maksaa ja paistaa tai grillaa sitä
 - mies kun ei voi sietää maksaa missään muodossa

Olen vasta lähiaikoina tajunnut, ettei maksaa saa kypsentää liian kauan ja että pelkkä nopea paistaminenkin käy valmistustapana.
 Jauhemaksapihvit ovat asia erikseen. Niissä on raakaa perunaa ja ne on pakko paistaa kypsiksi.

Maksaa voisi kesälläkin suosia enemmän, grillattuna (uutta tuoretta sipuliakin on tarjolla lisukkeeksi). Se olisi mukavaa vaihtelua pihvien, makkaroiden, kanan ja vartaitten lisäksi. Lisäksi se valmistuu todella nopeasti.



Maksaa Brutal


Paistoin etukäteen neljä isoa sipulia hiljalleen voi-öljy seoksessa. Maustoin suolalla, pippurilla, sokerilla, timjamilla ja rosmariinilla. Lorautin lopuksi hieman vettä joukkoon. Siirsin sipulit toiseen astiaan ja panin uuniin muhimaan 100-asteeseen. Paistoin ohuet maksaviipaleet vasta juuri ennen syömistä. Mausteena ainoastaan suola.
Lisukkeena taas kerran sokeroituja puolukoita. Sitten vielä perunalunta, jonka valmistuksessa kokeilin ensimmäisen kerran UUTTA LELUANI, jolla saa tehtyä perunalunta. (Spätzle-rautaa)



perjantai 11. maaliskuuta 2011

Pinaattifetajuustopiirakka





Pakko oli nirhasta vähän  - Heti


Täytyy varmaan kohta vaihtaa blogin nimeksi :

Kippari Kalle kokkailee et antteks nyssi vaa oikken kauhian pali :)

"Wikipedia kertoo, että vuonna 1870 mitattiin pinaatin rautapitoisuus ja tulokseksi saatiin pilkkuvirheen takia hämmästyttävän korkea arvo. Tähän perustui liian optimistinen uskomus pinaatin terveellisyydestä, jonka perusteella v. 1929 syntynyt sarjakuvasankari Kippari-Kalle syö aina hätätilassa purkillisen säilykepinaattia"
-RSS 

Mitähän muuta se Painovirhe Paholainen meille syöttää, en halua edes tietää ...

Tässä on piirakkaresepti, jonka olen saanut rouva Luttikheddelta. Terveisiä vaan Hollanderiaan, jossa tulppaanit jo varmaan kukkii.

 Kasvihuoneessani kasvaa kesäisin tarhamaltsaa (käytän kuten pinaattia). Yksivuotinen kasvi, joka siementää itsensä joka vuosi rikkaruohon lailla. Syy on oma laiskuuteni. Korjaan edellisvuoden raadot pois vasta keväällä, jolloin siemenet varisevat multaan. Sitten myöhemmin kesällä kuokin pikku taimia pois hullun lailla, jotta muillakin kasveilla olisi tilaa kasvaa. Olen yrittänyt siirtää taimia kasvamaan haluamaani paikkaan. Mutta sepä ei olekaan ihan helppoa. Itsepäinen kasvi haluaa kasvaa juuri siinä missä se itse on päättänyt maallisen taivalluksensa aloittaa.

Tämä resepti on peräisin kirjasta Maukasta ruokaa kotikeittiöstä. Muistan että olen selannut kirjan kerran läpi ja siinä oli hienoja ohjeita. Mm. pizza, jonka pohjassa ei oltu käytetty lainkaan hiivaa. Laitan sen joku kerta myös tänne blogiin.


POHJA:

2 dl vettä
100 g margariinia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
2 munaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta

TÄYTE:

200-300 g pinaatinlehtiä ryöpättynä (pakastepylpyrät käy myös)
1 prk fetaa (n. 200g)
1/2 dl ruohosipulia
2 valkosipulinkynttä
8-10 kirsikkatomaattia
1-2 dl juustoraastetta


Vesi ja rasva kiehuvaksi kattilassa.
Lisää kiehuvaan seokseen jauhot puuhaarukalla rivakasti sekoittaen.
Sekoita kunnes seos on tasaista ja irtoaa kattilan reunoista. Jäähdytä n.5 min.
Lisää munat yksitellen, voimakkaasti sekoittaen. Lisää suola ja leivinjauhe.
Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (24-27 cm halkaisija)
Leikkaa kiehautetut ja valutetut pinaatinlehdet piennemmäksi.
Levitä pinaatti, fetajuusto pohjalle ja ripottele ruohosipuli ja valkosipulinkynnet (pienityt) päälle sekä tomaatit.
Lopuksi pinnalle juustoraastetta.

Paista 225 -asteisessa uunissa 20-25 min


Reunat jäi tällä kertaa melko matalaksi, tein piirakan hieman liian laakeaan vuokaan
 




lauantai 5. maaliskuuta 2011

Laukkamakkaraa ja perunamuussia

Laukkamakkara nimi johtaa harhaan, se ei siis ole makkaraa eikä sisällä edes hevosta


Ostin edellispäivänä lihakaupasta LAUKKAMAKKARAA. Täytyy sanoa ettei se raakana siellä lihatiskissä paljon intohimoja herätä. Se näyttää miten sen nyt kauniisti sanoisin, epämääräiseltä.
Suurena makkaran ystävänä toivoisin, että tämäntyyppisiä kotimaisia/paikallisia tuotteita olisi enemmän tarjolla.

Miksi näistä asioista on tehty niin vaikeita?

Tiedän että esim. Stokkalta Turusta saa tilattua italialaistyyppisiä raakamakkaroita. Ne ovat todella herkullisia ja käsittääkseni erittäin kalliita (täyslihaa). Olemme saaneet maistaa niitä naantalilaisten ystäviemme luona.

Mitä sitten on laukkamakkara ? Turvaudutaan Raholan syötäviin sanoihin:

" Laukkamakkaraa tehtiin ennen maalaistaloissa ja säilytettiin pitkäänkin suolavedessä eli laukassa. Se keitettiin ruoaksi ja tarjottiin usein perunan sijasta lihan tai kasvisten lisänä.
 Liha, jos sitä yleensä käytetään, on yksinomaan sikaa. Makkaran tärkeimmät raaka-aineet ovat ryynit ja ryöpätty peruna. Tällainen makkara ei täyttäisi makkaralain vaatimuksia, mutta laissa onkin poikkeuspykälä, jonka mukaan laukkamakkara-nimitystä saadaan käyttää, vaikka tuote ei olekaan varsinainen lihatuote. Muut vastaavat poikkeukset ovat ryynimakkara, perunamakkara ja verimakkara"

Tämä ei siis ole makkaraa ensinkään

Ryntäsin kotiin makkarapussi kainalossa ja lähdin metsästämään netistä valmistusohjetta. Ja olisihan se pitänyt arvata, että marttoihin voi luottaa. Keskustelupalstalta löytyi erinomainen vinkki valmistukseen.

Valmistus:

Paista makkarakiekura kokonaisena voissa pannulla, pistele haarukalla reikia, ettei räjähdä. Ota kaunis väri pintaan.
Siirrä uuninkestävään pannuun.Lisää vettä, suolaa, laakerinlehti ja n. 20  maustepippuria kokonaisena.
Anna muhia 150-asteessa pari tuntia. Se on siinä.


Miksei ?

Lisukkeeksi tein muussin jauhoisista perunoista ja puolukkasurvosta (sokeroitu). Tällä kertaa maustoin muusin rukolalla ja sinapilla (suola ja voi kans tietty)



kotimaista soul foodia parhaimmillaan

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Suosikkisalaatti



Olen ostanut vuonna -89 keittokirjasarjan, jonka nimi on suurellisesti
 Suurisalaatti-, Suurileivonta- ja Suurisäilöntäkirja (FORMA).

 Hyviä reseptejä, joista muutamat ovat tulleet jäädäkseen.

Nämä kirjat ovat suurimmaksi osaksi ICA-koekeittiön aikaansaanooksia. ICA on käsittääkseni jonkinmoinen ruotsalainen "Pirkka"  ja nettisivut löytyy siis tänä päivänäkin resepteineen et vinkkeineen päivineen.

Tätä perunasalaattia salaattikirjasta on tullut väsättyä niin jouluna kuin juhannuksena, ja se toimii.
Noi marinoidut sipulirenkaat antaa sellasen extra potkun.

Karppaajahan voisi tehdä tämän vaikka kukkakaalista ja kruunata koko komeuden paistetulla pekonilla tai savukyljellä. Eller hur ?

Ilman sen suurempia esittelyjä, vasso kuu:

Suosikkisalaatti


4:lle

10-12 pientä perunaa
vettä ja suolaa
2 keitettyä munaa
4 viipaletta kinkkua

Sipulit marinadissa:

1 sipula
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl chilipippuria
1/2 tl suolaa, pippuria

 Kastike:

1 dl öljyä
2 dl kuohukermaa
suolaa
1 tl chilipippuria
1/4 tl currya
1 dl kermaviiliä tai smetanaa
20 vihreää oliivia

Kuori perunat ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä.
Viipaloi sipulit ja laita ne marinaadiin.
Kuori munat ja lohko ne. Suikaloi kinkku.
Lämmitä kattilassa öljy, kerma ja mausteet.
Keitä kastiketta muutama minuutti ilman kantta, jotta se sakenee.
Lisää jäähtyneeseen kastikkeeseen kermaviili tai smetana.
Viipaloi perunat suurelle vadille ja kaada kastike päälle.
Koristele marinoiduilla sipulirenkailla, munalohkoilla,
kinkulla ja oliiveilla.
Tarjoa lounaaksi kylmänä tai lämpimänä hyvän leivän kanssa.