torstai 24. helmikuuta 2011

My name is Pihvi, Juures Pihvi






Pastanjauhannassa etsitään hyvää juurespihviohjetta. Tässä minusta hyvä resepti.
Se antaa tekijälleen vapaat kädet juuresten suhteen. Jääkaapista löytyi perunaa, porkkanaa, punajuurta ja yksi sipuli. Perunat olivat niin "siistejä" etten edes kuorinut niitä.

 Ja siitä se ajatus sitten lähti.... Ei muuta kuin raastin esiin !

Ainekset

300g juureksia (n. puoli litraa raasteena)
1 sipuli
1 rkl öljyä
2 dl kermaa
1 dl korppujauhoja
1 tl suolaa
muskottipähkinää
persiljaa
mustapippuria
2 kananmunaa
voita paistamiseen

Kuori ja raasta valitsemasi juurekset.
Kuori sipuli ja hienonna se.
Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulia siinä hetki.
Lisää juuresraaste ja jatka kypsentämistä muutama minuutti. Jäähdytä.
Turvota korppujauhot kermassa.
Lisää sitten mausteet, munat ja jäähtynyt juuresseos.
Sekoita hyvin ja tarkista maku.
Paista voissa ohukaispannussa.

Hyvä lisäke pihveille on kermaviilikastike, joka on maustettu suolalla, sokerilla, sinapilla, mustapippurilla sekä valkosipulilla.

Resepti on peräisin Puutarhasta pöytään (Weilin&Göös) kirjasta.




sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Leipää juureen 3




Tällä kertaa tein taikinan suoraan juuresta, ilman esitaikinavaihetta. Seurasin Eiringin ohjetta. Lähdin liikkelle puolesta annoksesta eli 150g juurta. Jauhojakaan ei mennyt ihan puolta kiloa. Käytin myllynparas hiivaleipäjauhoja.
Nostatin taikinaa kuusi tuntia, jonka jälkeen leivoin siitä kaksi leipää. Leivät nousivat kolme tuntia.
Tämä leipomissessio onnistui hyvin siltäkin kannalta, etteivät leivät kuivuneet ollenkaan nostovaiheessa. Olivat nääs muovipussin sisällä. Lisäksi kekkasin, että mullahan on yks tommonen vanha kukka-amppeli-kori, joka käy nostatuskorista. Olen ostanut sen kehitysmaakaupasta.

Ainesosat:

- 300 g taikinajuurta
- 5 dl keitettyä vettä (huoneenlämpöistä)
- 1 kg vehnäjauhoa 
- 20 g merisuolaa


Tämä kori on ehkä vähän liian laakea, mutta hyvin se piti leivän muodossaan

Tämä möhkylä oli  kauemmin uunissa, molemmissa sama taikina


Skippasin tosiaan esitaikinan ohi ja olen ihmetellyt miksi sellaista yleensä tarvitaan. Luin LEIPÄ- kirjasta, että
esitaikinan on tarkoitus parantaa valmiin leivän makua, kokoa ja säilyvyyttä. Maussa en huomannut eroa. Kokokin oli ihan ok.
Sitten siitä suolasta ja sen määrästä. Ensinnäkin noi suolamäärät tuntuu aika isoilta ja toisaalta suola saattaa unohtua kokonaan, kun se lisätään vasta vaivaamisen lopussa.

Lukkofanin Ässät





Jääkiekko on maalintekokilpailu tässä ja nyt  - Momentum game !

Näin joulun alla, kun Strömsön keittiössä valmistettiin vaaleita pikkuleipiä mummon reseptillä.
Siinä käytettiin nostatusaineena hirvensarvisuolaa. Taikinaa oli aivan valtava määrä ja sitä
sekoteltiin kaksin vai oliko se nyt peräti nelin käsin,
Strömsöön tyyliin. Ojo joi jo joi!
Lopputuloksena oli kauniita vaaleita, ilmeisen rapsakkoja pikkuleipiä.
Yritin hakea reseptiä netistä, mutten löytänyt.

Ei hätiä mitiä. Päätin tehdä sitten ässiä.

Minulla on keittokirja vuodelta 1939, Keittotaito (Koskimies,Somersalo). Sieltä löytyi peräti neljä ohjetta ässille.




Valitsin ohjeista kaikkein yksinkertaisimman.. Reseptissä ei ole mitään ylimääräisiä sötkötyksia joukossa. Ei edes leivinjauhetta eikä niitä pyöritellä edes kanelikokeriseoksessa.
Taikinaa tulee tolla reseptillä iso määrä, joten sen voi vaikka puolittaa. Koostumukseltaan se on melko löysää ja itse käytin pursotinta apuna.



Länsirannikon pahikset jäähyllä





 


lauantai 19. helmikuuta 2011

Ai jaa, se on meijän poika



Tässä "meijän poika". Sitä on nyt sitte hellitty ja hoivattu, viikko tolkulla. Jokapäivä sekoteltu ja haisteltu. Syötetty ja juotettu. Ja näyttäisi siltä, että se on voimissaan. Väli siitä on erottunut sellasta nestettä, jonka olen kaatanut pois tai sekotellut vaan joukkoon.
Täytynee ottaa sitä mukaan labraan ja tsekata, mitä se oikein on. Viva ciabatta sivuston Aleksin mukaan se on jottai hootchieta. Tätä hootchieta on kuulemma valkoinen mies joskus myynyt alkoholina intiaaneille.
Tämä mies ei ole valkoinen, mutta onko hän kuitenkin syyllinen?



Hootchie kuutshi, "juurikamaa" siis.

Meille kävi mieheni kanssa tragikoominen juttu parikymmentävuotta sitten, kun olimme ostamassa omakotitaloa maalta. Kävimme yhden vanhemman pariskunnan luona talonostomielessä,Vaimarossa,  Laitilassa.
Olimme kuulleet yhden sukulaisemme kautta, että talo laitettaisiin pian myyntiin.
Istuskelimme pariskunnan tupakeittiössä ja joimme kahvia. Juttelimme niitä näitä ja kyselimme talon myynnistä jne.
Yht´äkkiä kuulimme viereisestä huoneesta sanomalehden rapinaa.
Vilkaisimme mieheni kanssa toisiamme ja ihmettelimme.

 Kysyin kuka siellä on, niin emäntä tokaisi siihen että

 " Aijaa, se on meijä poika ! "

Voihan vinetto .....

Ei tullu kauppoja

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

PIZZA, pizza face !



Taikina on kaunis kuin sika pienenenä
 

17-vuotiaana olin jenkeissä vaihto-oppilaana. Kalifornian auringossa, Big Bear nimisessä kaupungissa, vuoristossa. Varmaan tiedätte paikan? Forrestereillä on siellä mökki :)
Perheelläni oli silloin italialainen ravintola Village Pizza.Tienasin taskurahaa työskentelemällä pizzeriassa.
Tätä nykyä isäukkoni ja hänen uusi vaimonsa pyörittävät ravintolaa jossa syödään illallista ja katsotaan samalla näytelmää
-Play with your food. Mitä, mitä...? Ainahan meille on toitotettu ettei ruualla pidä leikkiä.
Pizzanpaisto-oppini on pitkälti jenkeistä kotoisin.
Juusto laitetaan hetimiten tomaattikastikkeen päälle ja sitten muut aineet painojärjestyksessä.
eli kevyimmät tulee siis ihan päällimäiseksi. Ja sitten vaan vähän juustoa vielä päälle.
Lisäksi ennen pöytään viemistä siihen ripoteltiin AINA parmesaania.

Samaisessa ravintolassa valmistettiin jäätee itse. Isoon lasipurkkiin vettä ja liptonin pusseja sekaan. Komeus nostettiin ulos auringonpaisteeseen koko päiväksi. Hyvää oli. Varsinainen ekovinkki, vai :)

Tomaattikastikkeillä on tapana olla hiukan happamia, joten sokeria pitää olla riittävästi.

Ehdoton suosikkini pizzoissa on pepperoonimakkarapizza (pizza face- pizza)

Paras lopputulos tulee, kun pitsassa on vain muutama raaka-aine.
Less is more sekä  K.I.S.S. = keep it short and simple.
Jos tavaraa on liikaa ei mikään maistu miltään. Maut sekoittuvat liikaa,  hienot raaka-aineet menevät hukkaan.

Yksi parhaimmista pitsoista, joita olen syönyt,  on Trattoria Romanan (Turus) Pinaatti mozzarella. Musta vaan on niin mukavaa tunnistaa käytetyt raaka-aineet.

Olen soveltanut pinaatti-mozzarella-pitsaa kotona, niin että olen valmistanut pinaatin vähän samaan malliin kuin tossa palak paneerissa (ks. ohjeeni)
eli maustanut sitä pitämilläni mausteilla. Tomaattikastiketta ei tarvita ollenkaan.
Pohjana olen käyttänyt yhtä ja samaa ohjetta vuosikausia. Se on liimattuna keittiönkaapin oveen.





Pohjan kastike: öljyssä ja mausteissa paistettua pakastepinaattia sekä fetaa. Muutama pepperoonimakkara, edellisen ehtoon salaatin jämät : tomaattia ja keltaista paprikaa. Ja hiukan juustoa vielä päälle. Tietty pizzamaustetta.


Leipää juureen 2


Ensimmäiset kolme leipää, omalla juurella, josta tuli kelpoo leipää. Siis ilman lisättyä hiivaa.
Ei noista ihan sennäkösiä tullut, kun olivat kohotusvaiheessa. Toi pitkulainen oli letitetty ja toi toinen pyöreä oli sellanen puustimainen kiekko. Pitkä kohotus näköjään vie muodot kokonaan pois.





Lettileipä, kuvioita sentään jäi vähän pintaan
  
Nyt kun toi taikinan tekeminen on jotenkuten hanskassa, niin ajattelin että voisin vähän opetella taikinan käsittelyä. Löysin yhden videon netistä, jossa takinaa venutettiin (onko tämä sitä ns. riivaamista ?)  ja taiteltiin sekä lopuksi muutamalla taidokkaalla pyöröytyksellä saatiin aikaiseksi kaunis pallomainen muoto.
Kokeilin tota venyttelyä ja taittamista. Olin kyllä tosi yllättynyt miten paljon taikina venyi ja pysyi silti kasassa. Eikä se tarttunut kauheesti alustaan.





Nostatin leipiä n. kolme tuntia, eivätkä ne tuntuneet kauhean vauhdikkaasti nousevan. Olin aika huolestunut.
Lisäksi niiden pintaan oli muodostunut sellanen kovahko nahka, vaikka ne olivat leivinliinan alla. Ensi kerralla aion kyllä suihkuttaa vettä pintaan tai käyttää kosteita leivinliinoja.

Kahteen näistä leivistä tein viillot ennen uuniin laittamista ja yhden jätin ilman viiltoa.
Paistoin viiltämättömän leivän ensin. Se alkoi ottaa korkeutta tosi hienosti ja nousi paistamisvaiheessa ehkä liikaakin, koska leipä oli repeytynyt alhalta sivusta.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen lopputulokseen.






Täysin munatonta meininkiä - SITRUUNAPULLIA



Syö pullia, ne kasvattaa... lihaksia
 
Tämä on Karolta - joskus 95.
Kopiosta päätellen peräisin "Kotileipurin lämpimäiset" , vehnäset osiosta.
Nää on jotain sellasia kortteja...
Tämä on nerokas resepti. Vähän niinku munkki, muttei kuitenkaan.
Sitruunaa näkyy käytettävän aika vähän pullan mausteena . Miksköhän.
Nää vois olla vaikka pääsiäispullia.

30 kpl

50g hiivaa
100g voita
2 1/2 dl maitoa
1/4 tl suolaa
3 rkl sokeria
n. 7 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte:
1 dl kermaa tai maitoa
1 keltuainen (uups! olihan tässä yks keltuainen, ei tartte panna, jos ei halua)
2 tl sokeria
1 rkl perunajauhoja
1/2- 1 sitruuna

Pinnalle:
25 g voisulaa
sokeria

Sulata rasva, anna jäähtyä
Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
Lisää suola ja sokeri
Lisää melkein kaikki jauhot
Lisää rasva
Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista
Kohota taikinaa n. 20 minuuttia

Valmista täyte:
Sekoita kattilassa kaikki täytteen aineet paitsi sitruunaa.
Keitä hiljalleen koko ajan sekoitellen, kunnes kiisseli sakenee.
Lisää sitruunamehua maun mukaan ja jäähdytä.(Sitruunankuorta kannattaa raastaa myös vähän joukkoon)

Vaivaa taikina ohueksi levyksi ja ota siitä muotilla pyöreitä kakkuja.
Laita lusikallinen kiisseliä jokaiselle ja taita kiinni puolikuuksi.
Painele liitokset tiiviiksi esim. haarukalla.
Nostata n. 40 min
Paista 200-asteessa 10-15 min
Sivele pullat kuumina voisulalla ja kasta ne sokeriin.
Jäähdytä ritilällä.

Pullat voi pakastaa ilman sokerikuorrutetta. Ne voi sulattaa miedonlämpöisessä uunissa ja sokeroida sitten.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Leipää juureen tehtynä 1


Rapsakka pinta tuli
  
On se kumma juttu. Joka kerta tulee vähän erinäköstä polakkaa. Eipä taida tekotapakaan olla aina sama. Homma on melkosen hakusessa.
Tällä kertaa uskalsin jättää hiivan melkein pois. Laitoin vain sellasen pienen murun. Kyllä siinä taikinajuuressa on sittenkin tehoa!
Tää ohje on nyt sitten ton Helenen reseptin pohjalta. Olen yrittänyt noudattaa sitä.
Totesin kyllä melkeen heti alkuunsa, että tää on iso taikina. Kenwoodini ei jaksa sitä oikein enää pyörittää, eli ohjeen voisi kyllä puolittaa. Tai sitten jakaa ton lopullisen valmiin taikinan kahtia ja vaivaa kahdessa erässä.

Esitaikina:

150g juurta
150 g vehnäjauhoja
100g ruisjauhoja
200g vettä

Vaivataan 10 minuuttia koneella (tai 15 min käsin).
Annetaan seistä 5 h peitettynä huoneenlämmössä

Lopullinen taikina:

yo. Esitaikina
600g vettä
n. 1 kg jauhoja
n. 40 g merisuolaa (tai vähän vähemmän)
(ja vähän hiivaa... vai ?)

Kaikki ainekset sekoitetaan, paitsi suola. Se laitetaan vasta vaivaamisen loppuvaiheessa.
Taikinaa vaivataan 15 min yleiskoneella tai tuplat käsin vaivatessa.
Lisätään suola ja vaivataan vielä n. 5 min.
Taikinan annetaan levätä kulhossa 2 h.

Taikinasta leivotaan kolme leipää, joita nostatetaan 2 h tai jääkaapissa yli yön.

200 -asteen uunissa n. 35 min

Jäähdytä ritilän päällä.

MIKÄ VÄHTI !






lauantai 5. helmikuuta 2011

No se juuri !


Leippä, niiko tääl  päi sanota


Ostin itselleni joululahjaksi Helene Johanssonin leivontakirjan LEIPÄ. Sen ohjeiden mukaan olen opetellut leipomaan juureen tehtyä leipää. Sitä ennen olen harrastanut sellasia ns. pikajuuria. Myllyn Paras sivuilta löytyy esim.resepti tällaiseen leipään. Olen ollut sen verran raukkis, etten ole uskaltanut vielä kertaakaan valmistaa loppu viimetteks sellasta taikinaa, josta hiiva uupuu konsanaan - peluhousu :) on hän.
Olen vaalinut juurta jääkaapissa, omaa elämäänsä elävää, elävää juurta jo kolme viikkoa. Se tuoksuu yllättävän raikkalta ja tuoreelta. Välillä tarkistan miten "poika" voi ja ruokin sitä jauhoilla ja vedellä. Ja välillä olen leiponut leipää.
Ristinmerkkiä en ole tehnyt juuren pintaan, kuten mummoni Eevastiina kuulemma pruukkas tehdä.

Juuri jauhoista ja vedestä

120g vehnäjauhoja
120 g vettä

1. Eka päivän aamu
Sekoita jauhot ja vesi
Anna seistä huoneenlämmössä

1. Eka päivän ilta
Lisää 60 g vettä ja 60 g jauhoja ja sekoita
Anna seistä huoneenlämmössä

2. Päivän aamu
Lisää 60 g vettä ja 60 g jauhoja ja sekoita
Peitä kannella ja nyt voit siirtää jääkaappiin jos käyminen on alkanut
Jos käyminen ei ole alkanut, lisää hieman hunajaa tai jugurttia tai raastettua omenaa ja jätä se vielä huoneenlämpöön kolmanteen päivään asti.

3. Päivän aamu
Lisää 60 g vettä ja 60 g jauhoja ja sekoita
Peitä ja laita jääkaappiin

4. Päivä
Juuri on valmista käytettäväksi. Jos haluat säästää sen, säilytä jääkaapissa ja ruoki pari kertaa viikossa
(60g jauhoja ja 60g vettä) ja sekoittele.


Juuri


torstai 3. helmikuuta 2011

Oodi Pergamiinille

Sisältää tuotesijoittelua

Kokkaamiset, leipomukset ja etenkin grillaukset kesäisin ovat joskus sottaista puuhaa.
Paikat pursuaa rasvaisia astioita, joita on mökkiolosuhteissa tosi kiva tiskata, kun vesikin pitää kantaa kaivosta.
Onneksi on pergamiini keksitty.
Sillä kun voi vuorata astiat, pinnat ja vuuat & leikkuualustat niin ei hätiä mitiä.
Kaiken lisäksi se käy vielä saunansytykkeeksi.
Onko sauna jo valmis? raikaavat huudot.
On se ja ollut jo jonkin aikaa (50v).
 Ensin mennään saunaan ja sitten syödään vasta.