lauantai 18. kesäkuuta 2011

Käpy rillaa

Tänä kesänä on käynyt muutamaan otteeseen niin että grillihiilet ovat loppuneet.
Olemme käyttäneet männyn- ja kuusenkäpyjä sen sijaan. Toimivat tosi hyvin ja voisin jopa väittää että niistä tulee sellanen ihan omanlaisensa aromi ruokaan. Lisäksi ne ovat melko tasakokoisia. Muutaman kerran on harmittanut niin penteleesti, kun grillihiilipussista on ollut tosi epäkuranttia tavaraa: polttopuun kokoisia möhkäleitä ja/tai pelkkää jauhoa -Mur

Lapsuudessani muistan kun grillailimme ekoja kertoja mamman luona, tätini Ullan toimiessa grillimestarina.
Vanha valurautainen saunanpata ja kananverkko sen ylle viritettynä toimi grillinä. Ämpärillä lähdettiin aina hakemaan käpyjä mäntyjen alta. Sytykkeenä oli yksinkertaisesti sanomalehtipaperi. Grilli saatiin syttymään väli paremmin ja väli vähän heikommalla menestyksellä. Taisimme puhaltaa ja puhkua koko porukka siinä käryävän käpykasan äärellä. Oli varmaan tosi terveellistä.

Ullan bravuurina oli kuminaperunat (halkaistu peruna, sipaus öljyä ja kuminansiemeniä) ja makkaraa
Myös munia grillattiin. Voiko se olla mahdollista, vai muistanko väärin ? No, aika räjähdysherkkää touhua veikkaisin. Ehkä niihin oli pistetty reikä. Pitää varmaan kokeilla ja laittaa suojalasit päähän :)

Grillihiilet on nykyään tehty yksinomaan lehtipuusta, koska männyn ja kuusen polttamisessa syntyy PAH-yhdisteitä.Kävyt kuuluvat tähän samaan kategoriaan. Kautta aikojen on ruokaa kuitenkin valmistettu tulisilla hiilillä, jotka on aikaansaatu ties millä puuaineksilla. Uskoisin ettei ole kovinkaan vaarallista muutaman kerran kesässä käyttää käpyjä rillaamiseen, kunhan niiden antaa palaa ensin täydellisesti, kauniiseen hiillokseen asti.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Päärynä-raparperitorttu eli suutari pysyköön lestissään

Kirsikat ovat kuvausrekvisiittaa, ne eivät todellakaan sopineet torttuun


Tein viime sunnuntaina vähän fiinimmän tortun. Ja mikä siitä tekee fiinimmän on se, että sen tekemiseen menee hiukan kauemmin aikaa kuin perinteisen normilätyn rustaamiseen, selkä tuli kipeäksi ja otsalle nousi tuskahiki.
Lisäksi tiskiä siunaantui lähes yhden astianpesukoneellisen verran ja talouspaperiakin kului rulla
- Lievästi liiotellen :)

Summa summarum, totesin etten ole sokerileipuri. Pitänee pysyä vaan omalla mukavuusalueellaan, ettei rupea ..tuttamaan.

Torttu oli loppuviimetteks oikein hyvän makuinen.

 Murotaikina tehtiin pöydällä ja siihen sekoiteltiin hienovaraisesti eri aineksia sekaan kevyesti sormenpäillä nyppien ja pyöritellen. Taikina kaaviloitiin n.2 mm paksuksi ja siirrettiin kätevästi kaulinta hyväksikäyttäen vuokaan. Ylimääränen taikina veks ja reuna rypytettiin hienoksi pinsettiotteella.
Pohja laitettiin tekeytymään jälleen jääkaappiin n. 20 minuutiksi.
Sinä aikana valmistettiin täyte, creme patissiere, joka koostui keltuaisista, sokerista, jauhoista, maidosta ja vanilijatangosta.
Pohja paistettiin ensin erikseen painolla varustettuna sekä vielä täytteineen ja hedelmineen uudelleen.
Lopuksi torttu glaseerattiin vielä sokerisiirapilla.

Otteita äiten haastattelusta:

Äite : "Yht´äkkiä huomasin taikinan kadonneen leivinalustalta, aikani sitä etsittyäni, huomasin sen olevan takertuneena sormiini ja nimenomaan sormivälyksiin "

Haastattelija: " Mitä sitten tapahtui?"

Äite: " Saatuani sen irti sormistani ja käärittyäni sen elmukelmuun, jonka jälkeen se lepäsi jääkaapissa tunnin, aloin kaaviloimaan sitä 2 mm paksuiseksi, se katosi jälleen"

Haastattelija: " Löytyikö taikina?"

Äite: " Kyllä. Pienen etsinnän jälkeen laitoin oikein silmälasit päähäni ja löytyihän se!
- Parin millin paksuisena, kietoutuneena kaulimen ympärille."

Haastattelija: " Miten kuvaisit parilla sanalla tätä piirakkapohjavalmistusproseduuria?"

Äite: " Via doloroosa"