Päärynä-raparperitorttu eli suutari pysyköön lestissään

Kirsikat ovat kuvausrekvisiittaa, ne eivät todellakaan sopineet torttuun

Tein viime sunnuntaina vähän fiinimmän tortun. Ja mikä siitä tekee fiinimmän on se, että sen tekemiseen menee hiukan kauemmin aikaa kuin perinteisen normilätyn rustaamiseen, selkä tuli kipeäksi ja otsalle nousi tuskahiki.
Lisäksi tiskiä siunaantui lähes yhden astianpesukoneellisen verran ja talouspaperiakin kului rulla
- Lievästi liiotellen :)

Summa summarum, totesin etten ole sokerileipuri. Pitänee pysyä vaan omalla mukavuusalueellaan, ettei rupea ..tuttamaan.

Torttu oli loppuviimetteks oikein hyvän makuinen.

 Murotaikina tehtiin pöydällä ja siihen sekoiteltiin hienovaraisesti eri aineksia sekaan kevyesti sormenpäillä nyppien ja pyöritellen. Taikina kaaviloitiin n.2 mm paksuksi ja siirrettiin kätevästi kaulinta hyväksikäyttäen vuokaan. Ylimääränen taikina veks ja reuna rypytettiin hienoksi pinsettiotteella.
Pohja laitettiin tekeytymään jälleen jääkaappiin n. 20 minuutiksi.
Sinä aikana valmistettiin täyte, creme patissiere, joka koostui keltuaisista, sokerista, jauhoista, maidosta ja vanilijatangosta.
Pohja paistettiin ensin erikseen painolla varustettuna sekä vielä täytteineen ja hedelmineen uudelleen.
Lopuksi torttu glaseerattiin vielä sokerisiirapilla.

Otteita äiten haastattelusta:

Äite : "Yht´äkkiä huomasin taikinan kadonneen leivinalustalta, aikani sitä etsittyäni, huomasin sen olevan takertuneena sormiini ja nimenomaan sormivälyksiin "

Haastattelija: " Mitä sitten tapahtui?"

Äite: " Saatuani sen irti sormistani ja käärittyäni sen elmukelmuun, jonka jälkeen se lepäsi jääkaapissa tunnin, aloin kaaviloimaan sitä 2 mm paksuiseksi, se katosi jälleen"

Haastattelija: " Löytyikö taikina?"

Äite: " Kyllä. Pienen etsinnän jälkeen laitoin oikein silmälasit päähäni ja löytyihän se!
- Parin millin paksuisena, kietoutuneena kaulimen ympärille."

Haastattelija: " Miten kuvaisit parilla sanalla tätä piirakkapohjavalmistusproseduuria?"

Äite: " Via doloroosa"