Taikina on kaunis kuin sika pienenenä |
Perheelläni oli silloin italialainen ravintola Village Pizza.Tienasin taskurahaa työskentelemällä pizzeriassa.
Tätä nykyä isäukkoni ja hänen uusi vaimonsa pyörittävät ravintolaa jossa syödään illallista ja katsotaan samalla näytelmää
-Play with your food. Mitä, mitä...? Ainahan meille on toitotettu ettei ruualla pidä leikkiä.
Pizzanpaisto-oppini on pitkälti jenkeistä kotoisin.
Juusto laitetaan hetimiten tomaattikastikkeen päälle ja sitten muut aineet painojärjestyksessä.
eli kevyimmät tulee siis ihan päällimäiseksi. Ja sitten vaan vähän juustoa vielä päälle.
Lisäksi ennen pöytään viemistä siihen ripoteltiin AINA parmesaania.
Samaisessa ravintolassa valmistettiin jäätee itse. Isoon lasipurkkiin vettä ja liptonin pusseja sekaan. Komeus nostettiin ulos auringonpaisteeseen koko päiväksi. Hyvää oli. Varsinainen ekovinkki, vai :)
Tomaattikastikkeillä on tapana olla hiukan happamia, joten sokeria pitää olla riittävästi.
Ehdoton suosikkini pizzoissa on pepperoonimakkarapizza (pizza face- pizza)
Paras lopputulos tulee, kun pitsassa on vain muutama raaka-aine.
Less is more sekä K.I.S.S. = keep it short and simple.
Jos tavaraa on liikaa ei mikään maistu miltään. Maut sekoittuvat liikaa, hienot raaka-aineet menevät hukkaan.
Yksi parhaimmista pitsoista, joita olen syönyt, on Trattoria Romanan (Turus) Pinaatti mozzarella. Musta vaan on niin mukavaa tunnistaa käytetyt raaka-aineet.
Olen soveltanut pinaatti-mozzarella-pitsaa kotona, niin että olen valmistanut pinaatin vähän samaan malliin kuin tossa palak paneerissa (ks. ohjeeni)
eli maustanut sitä pitämilläni mausteilla. Tomaattikastiketta ei tarvita ollenkaan.
Pohjana olen käyttänyt yhtä ja samaa ohjetta vuosikausia. Se on liimattuna keittiönkaapin oveen.
Kuulostaa herkulliselta! Jos kello ei olisi jo näin paljon, kokeilisin reseptiä. Ehkä huomanna...
VastaaPoista